Přejít k obsahu

Piipatusta simapillin, paimenhuilun pajatusta? : Otto Mannisen "Pellavan kitkijä" ja "Luistimilla" -runojen yhteydet rekilauluperinteeseen.

no cover found
    Hlavní autor:
    Karhu, Hanna, kirjoittaja.

    We do not have a clear identifier or note about this person. You can try to get more information using external search engines:

    Formát:
    Journal article
    Jazyk:
    Finnish
    V:
    Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain / ISSN 2242-3796. - Helsinki : Kirjallisuudentutkijain seura. - (2019) : 2, s. 24-41, 104
    Seria:
    Artikkelit
    Subject persons???:
    1. Manninen, Otto.

      We do not have a clear identifier or note about this person. You can try to get more information using external search engines:

      Luistimilla.
    2. Manninen, Otto.

      We do not have a clear identifier or note about this person. You can try to get more information using external search engines:

      Pellavan kitkijä.
    3. Manninen, Otto.

      We do not have a clear identifier or note about this person. You can try to get more information using external search engines:

      Säkeitä.
    Předmětová hesla:
    Annotation:

    Artikkelissa osoitetaan, että Otto Mannisen (1872−1950) runotuotannolla on yhteyksiä kepeänä pidettyyn kansanlauluperinteeseen. Runouden suhdetta kansanlauluun tarkastellaan artikkelissa nimenomaan yhteydessä rekilauluperinteeseen, eli uudempiin riimillisiin, rekilaulumittaa noudattaviin kansanlauluihin, jotka olivat 1800-luvun lopun Suomessa vallitseva kansanomaisen laulun laji ja josta kirjailijat ja runoilijat kiinnostuivat 1890-luvulla. Aiemmassa tutkimuksessa Mannisen runous on nähty pitkälti oppositiossa ennen kaikkea Eino Leinon edustamaan, laulullisuutta ja soinnillisuutta korostavaan runouteen. Mannisen runoutta on käsitelty yhteydessä symbolismin poetiikkaan ja runojen konstruktivistista ja kryptistäkin luonnetta korostettu. Artikkelissa tarkastellaan erityisesti kahta Mannisen Säkeitä-esikoiskokoelman (1905) runoa, "Pellavan kitkijää" ja "Luistimilla", jotka oli molemmat julkaistu jo aiemminkin (1897 ja 1900). Runoja verrataan suullisen perinteen rekilauluihin (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen ja nykykulttuurin kokoelman rekilaulumuistiinpanojen avulla), erityisesti runojen säkeistörakenteiden sekä suullisen perinteen formuloiden toisintamisen ja varioimisen osalta. "Luistimilla"-runon tapauksessa sivutaan myös runon rytmiä. Artikkelissa käsitellään myös Antti Rytkösen runoa "Järven jäällä" (1900) sekä eräitä Mannisen arkiston aineistoja.
    Peeping of whistle, tooting of a sheperd's flute? : The connections of Otto Manninen's poems "Pellavankitkijät" and "Luistimilla" to the Finnish rhyming folksong tradition.


This is beta version